Näiden lisäksi turha tavara on ruvennut ärsyttämään aiempaakin enemmän. Joulun aikaan tuli edellinen jonkin sortin lipsahdus ostellessa joulukoristeita. No, nyt niille on pitänyt keksiä säilytyspaikka ja muistin tässä kohtaa paremmin kuin hyvin miksi sitä tavaraa ei kannata haalia. Etenkään sesonkituotteita, joita käytetään muutaman viikon ajan vuodesta.
Valitettavasti edelleen ilmassa on samaa kuin ennen: mies ei arvosta minimalismia lainkaan samalla tapaa. Välillä tuntuu siltä, että kun omat tavarat vähenevät, kokee mies asian niin, että hänellä on enemmän tilaa haalia omaa omaisuutta. Yhä harrastukset aloitetaan toisen puoliskon toimesta niin, että suunnattaan ostamaan välineet. Tämän jälkeen se innostus usein sitten lopahtaakin.
Puolison kanssa olen yrittänyt suorittaa varovaista aivopesua. Viimeeksi eilen puoliso haaveili asuntovaunusta. Yritin sitten valottaa miksi asia ei itseäni innosta. Omana omakohtaista kokemusta vaunun omistamisesta ja se ei todellakaan ole ihan vaivatonta hommaa. Vaunua täytyy huoltaa, sille pitää löytää säilytyspaikka jne. Miehen mielestä olen negatiivinen kun tuon tätä puolta esille. Itse näen asian niin, että olen tyytyväinen ilmankin, enkä halua lisää tavaraa jota huoltaa ja pitää kunnossa.
Optimistisena ihmisenä uskon miehen kuitenkin pikkuhiljaa myös tajuavan minimalismin edut. Kyseinen ihminen kun ei todellakaan ole mikään siivousintoilija ja tavarat ovatkin tosi usein miehen toimesta sikinsokin. Ehkäpä siis vähän omaisuuden edut tulevat tätä kautta esiin? Ja jos ei, niin ainakin pääsen nauttimaan siitä, että ns. omat tilani asunnosta eivät ole enää täynnä roinaa, vaan selkeät ja järjestyksessä.
Mutta siihen tavaraliikenteeseen. Siivotessa heitin toisen pulloharjan kuluneena roskiin. Tuplakappale oli muutenkin turha, yhdellä pärjää hyvin.
Viime vuoden puolella ostettu Lumenen hiustenhoitoaine loppui. Tätä käyttettiin lähinnä lapsen hiustenpesussa. Pidin hoitoaineesta, koska siinä oli aivan ihana vadelman tuoksu. Sinänsä muuten laadultaan normaalia markettihoitoainetasoa. Ehdoton plussa siitä, että tuote on valmistettu kotimaassa, tarkemmin sanottuna Espoon tehtaalla, josta sen ostinkin tehdasmyymälästä. Ainakaan tuotteen kuljetukseen ei siis kulunut ihmeemmin luonnonvaroja.
Edellisessä postauksessa taisinkin jo mainita, että tällä hetkellä käytössä on hyvinkin pieni määrä vaatteita. Ja nämä vaatteet alkavat olla osittain jo melkoisen kuluneita. No, tulin nyt kolmannen ratkenneen korjausompelukerran jälkeen siihen lopputulokseen, että nämä housut ovat tulleet tiensä päähän. Kangas on yksinkertaisesti niin hapertunutta, ettei se kestä enää ompelua.
Tässä kohtaa kuvaa katsoessani olen jo salaa hieman ylpeä. Aiemmin nimittäin en oikeastaan koskaan kuluttanut vaatteita puhki, vaan ne lensivät kierrätyslaatikkoon hyvinkin lyhyen käytön jälkeen. Ja sitten ostettiin taas uusia. No, nämä ovat ensinnäkin miehen verkkarit, jotka eivät miehelle enää mahtuneet. Toisekseen, nämä on käytetty nyt kyllä rehellisesti loppuun asti. Toki näitä en loppuvaiheessa todellakaan ole muualla kuin kotona pitänyt. Nyt voinkin hyvissä mielin kierrättää kankaan rätteinä.
Siinäpä nämä tällä kertaa. Kuten jo todettu, liikenne tosiaan on hiljentynyt kiitettävästi. Nyt on taas tavaroiden raivausinto nostanut päätänsä, joten pitänee katsella josko jotain karsittavaa kotoa vielä löytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti