perjantai 10. tammikuuta 2014

Ajatuksia autoilun vähentämisestä

Asuin elämäni 26 ensimmäistä vuotta Helsingissä. Tuolloin olin sitä mieltä, että auto on täysin tarpeeton ja turhaan saastuttava väline, kun julkisilla ja pyörällä pääsee. Silloin harvoin, kun piti päästä jonnekin hankalaan paikkaan tai hakea painavaa tavaraa, lainasin äidin autoa tai lahjoin kaverin avuksi.
Hieman ennen kuin muutin Helsingistä Espooseen tuli auto kuitenkin ostettua. Osin asiaan vaikutti työt pitkällä. Äkkiä sitä sitten huomasikin ajavansa kaikkialle. Välillä koitin ryhdistäytyä ja käyttää julkisia, huonolla menestyksellä. Ensinnäkin olen usein myöhässä, ja autolla pääsee nopeammin. Lisäksi nykyisillä seutulipun hinnoilla autolla pääsee halvemmalla.
Nyt loppuvuodesta tein ison päätöksen, joka vähensi auton käyttöäni kertaheitolla reilusti.Vaihdoin työpaikan 30 kilometrin päästä 2 kilometrin päähän. Isoimpana syynä se, että edelliseen paikkaan ei ilman autoa olisi käytännössä päässyt. Nyt kuljen pyörällä töihin. Siinä vaiheessa kun talvi rantautuu, vaihdan kävelyyn. On ihanan virkistävää aloittaa ja lopettaa työpäivä pyöräilemällä raittiissa ilmassa. 2 km on sen verran lyhyt matka, että sillä on hyvä aloittaa pyöräily tauon jälkeen, ja voihan tuon 4 km päivässä nyt jo jonkinlaiseksi liikunnaksi kait laskea.
Seuraava askel on vähentää muita autolla ajoja. Nyt olenkin muutamaan otteeseen jo saanut itseni bussilla liikkeelle silloin kun olen taaperon kanssa liikenteessä. Vaunujen kanssa ei tarvitse miettiä seutulipun hintojakaan. Isoin ongelma julkisesten käytössä on omalla kohdallani se, että lähes aina olen matkalla Helsinkiin, ja poikittaisliikenne voisi toimia paremminkin. Kovin usein olen myös matkalla kahden koiran kanssa. Vaikka oikeastihan nämä ovat vain asennekysymyksiä, on sitä ennen matkattu sujuvasti kolmenkin koiran kanssa julkisilla. Mutta pikkuhiljaa. Erittäin tyytyväinen olen jo siihen, että enää en kulje töihin autolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti