perjantai 7. helmikuuta 2014

Luopumisen vaikeus

Siivoilen tässä olohuonetta. Tarkoitus olisi saada tilasta avarampi vähentämällä tavaraa, sekä myös muutama kaluste. Pidän avarasta, valoisasta tilasta, jossa ei ole liikaa sälää täytteenä. Silti sellaisen tilan luominen tuntuu olevan vaikeaa. Kummallisesti sitä kiintyy tavaraan, vaikka sillä ei enää muuta arvoa olisikaan, kuin tunnearvo.
Tällä hetkellä käyn läpi cd-levyjä ja dvd-levyjä. En ole kuunnellut kaikkia levyjä edes läpi, enkä katsonut kaikkia elokuvia. Tämä aiheuttaa saman ilmiön, kuin käyttämättömät vaatteet. Jos vielä joku päivä? Toisaalta mielessä kummittelee raha, jonka on tavaraan laittanut. Olen saanut kuitenkin suurimman osan tavarasta raivattua poistopinoon muistuttamalla itseäni siitä, että jos tavaralle ei ole viiteen vuoteen ollut käyttöä, tuskin on jatkossakaan. Ja rahat ei tilille palaa, vaikka tavara hyllyssä keräisikin pölyä.
Olen päättänyt kuitenkin, että hiljaa hyvä tulee. Jos haluan jonkun tavaran säästää, säästän sen. Mietin sitten taas muutaman kuukauden päästä uudestaan tarvitsenko sitä. Todennäköisesti en, ja tavara pääsee silloin poistoon. Osittain projektia hidastaa se, että osa tavarasta on mieheni. Nämä olen jättänyt sitten esille sitä varten, että mies karsii ne pois, joista on valmis luopumaan. Osa tavaroista onkin onneksi karsiutunut näin pois.
Toinen projekti on viimeisen lemmikkikäärmeen myynti. Hassua, miten tuohon matelijaankin kiintyy. Vaikka se vain oleilee terraariossa. Olen kuitenkin kyllästynyt isoon terratorniin ja päättänyt luopua käärmeestä. Niinpä laitoin eilen siitä myynti-ilmoituksen. Jos käärme löytää uuden kodin, pääsen myymään terratornin. Olen luvannut itselleni, että jatkossa voin hommata sitten uuden käärmeen jos joskus haluan. Näin päätös on helpompi tehdä.
Mutta nyt takaisin projektin pariin. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi kirjahyllyn kirjoja, ja miettiä mitkä laitan poistoon. Palaan raportoimaan siivouksen jälkeen poistuneiden tavaroiden määrän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti