sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Aikaansaamisen vaikeus






Sain myytyä vihdoin pois terraariokaapin. Tuo vähän vähemmän kaunis "sisustuselementti" on ollut tyhjillään hävettävän pitkän aikaa. Tarkemmin sanottuna vuoden ja kolme kuukautta. Näin pitkä aika on nimittäin blogin mukaan siitä, kun myin viimeisen käärmeen pois.
Näin jälkikäteen ja kirjoitettuna tuntuu uskomattomalta, että en ole saanut asiaa hoidettua aiemmin. Etenkin kun asian hoitoon meni terran pesuineen, kuvauksineen ja myynti-ilmoituksineen noin kaksi tuntia.
Miksi asia meni näin? Jostain syystä tuntuu, että itselleni sopisi parhaiten kun asiat hoitaa heti pois päiväjärjestyksestä. Silloin ne tulee tehtyä. Jo parin päivän tai viikon viivyttely tekee asiasta ison mörön mieleeni ja alan vältellä sitä. Niin kävi myös nyt.
Jatkossa koitankin muistaa vanhan viisauden, jonka mukaan tekemättömät työt ovat ne, mitkä rasittavat. Näin käy ainakin omalla kohdallani. Ahdistun tekemättömistä töistä ja niiden ajattelussa. Loppujen lopuksi päädynkin usein pyörittelemään tekemätöntä työtä mielessäni huomattavasti pidempään kuin mitä asian hoitamiseksi todellisuudessa kuluu aikaa. Näin tässäkin tapauksessa.
Mutta koska olen onnistunut muuttamaan käyttäytymistäni ostelun suhteen, uskon voivani muuttaa sitä myös tässä kohtaa. Näinollen jatkossa pyrin siihen, että teen asiat heti, kun ne käyvät mielessä (mikäli siis sillä hetkellä ne on mahdollista hoitaa, edes osittain). Alkuun tämä vaatinee ponnistelua, mutta niin vaati alkuun myös turhan ostelun lopettaminen. Yritän pitää tämän mielessä heikkoina hetkinä.

Olohuoneesta tuli terran lähdettyä heti mukavan avara. Miehen kanssa päätettiin, ettei tyhjään kohtaan osteta uutta huonekalua. Sensijaan tila jää tyhjäksi, ja lapsilla on paremmin tilaa leikkiä olohuoneen puolella. Terran toisella puolella on jalkalamppu, joka on käytännössä ollut käyttämättä jo pitkään. Päätin laittaa myös tämän myyntiin samalla kertaa. Samalla vaivalla kuvasin ja laitoin myyntiin muutaman muun pikkutavaran.

Kaverin matkaan päätyi asunnosta kolmet äitiysfarkut sekä -sukkahousut. Itse kun en tarvitse näitä enää. Roskiin päätyi haljennut kukan aluslautanen.

Tavara siis vähenee asunnossa hitaasti, mutta varmasti. Kesän kunniaksi olen taas aktivoitunut tavaran vähentämisen kanssa. Kummasti sitä vähennettävää yhä löytyy, vaikka edellisen kierroksen jälkeen olin toista mieltä. Suosittelen siis kokeilemaan asteittaista tavaran vähentämistä, mikäli isompi kertavähennys tuntuu haastavalta. Silmä ja mieli harjaantuu tässäkin asiassa tekemällä.


3 kommenttia:

  1. Mä sain inspiraation viimeks käydessäni ja kävin läpi mun kirjahyllyn.. kolme hyllyllistä kutistui noin 20 säästettävään kirjaan..vielä pitäis saada aikaiseksi hävittää loput kirjat..:)

    VastaaPoista
  2. Mä sain inspiraation viimeks käydessäni ja kävin läpi mun kirjahyllyn.. kolme hyllyllistä kutistui noin 20 säästettävään kirjaan..vielä pitäis saada aikaiseksi hävittää loput kirjat..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma! Oon myös ite järkeillyt asian niin, että kirjasto on kirjojen säilytystä varten. Etenkin kun luen nykyään hävettävän vähän kirjoja. Luen lähinnä ammattilehtiä, ja olen netissä. Eipä niillä kirjoilla siis ole edes enää käyttöä.

      Poista