Kesäkuun ruokamenot

Siinäpä kesäkuun kuitit. Lisäksi 21 euroa meni kananmuniin, jotka haettiin suoraan tuottajalta. Kuukauden saldo huimat 770,16 euroa. Olkoonkin, että tätä sekoittaa se, että kävin jostain syystä viime kuussa miestä selvästi enemmän kaupassa. Ensi kuussa yritän saada myös mieheltä tietoon nuo kauppasummat, niin vertailusta tulisi luotettavampi.

Kuukauden teemana oli viljaton ruokavalio. Kaurahiutaleita tuli tosin käytettyä jossain määrin. Eli oikeammin kuukaudesta muodostui siis gluteeniton. Yllättävää kyllä, kuukauden toteutus ei aiheuttanut isommin päänvaivaa. Osittain varmaankin koska syön kotimaisia viljoja muutenkin kohtalaisen vähän. Muutama lipsahdus osui kuukaudelle. Pari vierasvarakeksiä päätyi omaan suuhun. Kertaalleen tuli myös syötyä tortilloita.

Kuukausi näkyi selvästi kauppalaskujen saldoissa. Kauppaan meni enemmän rahaa kun edullinen hiilarihöttö jäi pois ostoskorista. Tämä tosin oli odotettavissa. Pitkälle prosessoitu ja ravintoköyhä ruoka on edullista.

No entäs sitten ne vaikutukset olossa? Vatsa voi paljon paremmin. Turvotus väheni, samoin epämääräiset vatsakivut, joista kärsin ajoittain. Närästys oli myös poissa, osin tähän kyllä vaikuttanee stressin puuttuminen, kun olen nyt äitiyslomalla. Kuvittelen olevani myös hieman energisempi, mutta tähänkin vaikuttanee äitiysloma, sekä kesä. Mitään negatiivista sanottavaa en keksi. Näinollen viljaton linja jatkuu, joskaan ei yhtä tiukkana.

Loppuun voisin vielä listata hieman sitä, millä korvasin viljoja. Leivän tilalle otin siemennäkkileivän, jonka teen itse. Se on helppo ja nopea tehdä. Reseptistä voisinkin tehdä oman postauksen. Tortillalevyjen tilalle otin maissitortillat. Paitsi kerran, kun mies unohti ne ostaa. Keksit leivoin mantelijauhoihin. Tein raparperipiirakkaa, jonka jauhot korvasin osin mantelijauhoilla ja osin kaurajauhoilla.

Gluteenipitoisia viljoja sisältämätön leipominen tulee toki kalliimmaksi, mutta ravintoarvot ovat ihan erinäköiset. Otetaanpa vertailuksi vaikka se raparperipiirakka. Taikinaan tuli siis ohjeen mukaan vehnäjauhoja, korvasin puoliksi nämä mantelijauhoilla ja puoliksi kaurahiutaleista tehdyillä kaurajauhoilla.

Finelistä katsottuna vehnäjauhot sisältävät 100 g kohden makroja seuraavasti: hiilihydraatit 70 g, rasva 1,2 g, proteiinit 10,2 g. Kuituja on 3,5 g. Mikroravinteista löytyy mm. omega-6 459 mg, omega-3 27 mg, sterolit 49, kalsium 13 mg, kalium 150 mg, fosfori 95 mg, tryptofaani 130 mg, folaatti 17 mikrog. Ei siis ihmeemmin suojaravinteita.

Mantelijauhot taas sisältävät: hiilihydraatit 6,6 g, rasva 54 g, proteiinit 24,1 g. Kuituja 7,2 g. Mikroja: omega-6 7954 mg, omega-3 270 mg, sterolit 139, kalsium 276 mg, kalium 740 mg, magnesium 278, fosfori 490 mg, tryptofaani 170 mg, folaatti 48 mikrog, e-vitamiini 26,4 mg.

Kaurahiutaleet: hiilihydraatit 57 g, rasva 7,3 g, proteiinit 14,5 g. Kuituja 10 g. Mikroja: omega-6 1540 mg, omega-3 53 mg, sterolit 41, kalsium 43 mg, kalium 410 mg, magnesium 134, fosfori 430 mg, tryptofaani 210 mg, folaatti 46 mikrog.

Eli siis korvaamalla vehnäjauhot, ravintosisältö parani merkittävästi. Jos tuosta piirakasta saisi sokerin pois, voisi jo puhua terveellisestä herkusta.

Tässä kuussa ajattelin testata maidon poisjättämistä omasta ruokavaliostani. Taas kerran kokeilumielessä.

Helmikuun ruokamenot

Helmikuussa tavoite oli kiinnittää huomiota ruoan alkuperämaahan. Kuvittelin tämän selvästi helpommaksi tehtäväksi kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihan ensiksi tuli vastaan se ongelma, että olisi määritettävä minkä kelpuutan kotimaiseksi. Moni tuote pakataan lopullisesti Suomessa, mutta raaka-aineet tuodaan jostain ihan muualta. Päädyin sitten siihen kompromissiin, että kelpuutin mukaan kotimaassa pakatut tuotteet tällä kierroksella. Kaupassa kului tällä metodilla jo jokatapauksessa moninkertaisesti aikaa aiempaan nähden, joten jos olisin tutkaillut vielä raaka-aineiden kotimaisuusprosentteja, olisi kaupassakäynti kuluttanut aikaa jo ihan epäinhimillisen paljon.

Yllätyksiä tuli myös vastaan. Moni kotimaiseksi mieltämäni tuote ei sitä tarkemmassa tutkailussa ollutkaan. Esimerkiksi Flora margariini on Unileverin tuote, ja siitä ei valmistaja halua mainita alkuperämaata lainkaan. Lisäksi Felix sinappikurkkusalaatti tehdäänkin Virossa. Tyhmä oletus, mutta olisin arvellut näitä molempia kotimaisiksi.

Sen sijaan positiivisiakin yllätyksiä tuli vastaan. Lotus Embo wc-paperista löytyi avainlippumerkintä. Lisäksi Fazerin jäätelötuutit ovat kotimaista tekoa. Samaten maitotuotteista lähes kaikki käyttämäni.

Ruokavalion noudattaminen asetti haasteita. En juuri syö lihaa, ja maitotuotteitakin normaalisti niukasti. Käytän sensijaan paljon hedelmiä, kasviksia, marjoja, papuja, linssejä ja siemeniä. Valitettavasti nämä ruokavalioni peruspilarit tahtovat täällä pohjoisessa olla ulkomailla tuotettuja. Marjat toki saa pakastimesta kotimaisena, samaten juurekset, salaatit ja tomaatit löytyvät. Siinä se sitten aikalailla onkin. Kesällä tarjonta on toki huomattavasti laajempi.

Yritin siementen ja papujen kanssa valita mahdollisimman lähellä tuotetut vaihtoehdot. Lisäksi valitsin mielikuvien mukaan parempia tuoteita. Esimerkiksi Kanadassa tuotetut linssit ovat oletukseni mukaan sekä vähemmin ympäristömyrkyin, että paremmin ihmisoikeuksin tuotettuja kuin Kiinassa kasvatetut pavut. Tämä tosin pohjaa vain oletuksiin, korjata saa jos omaa parempaa tietoa asiasta.

Tässä sitten vielä niitä kuitteja:

Yhteensä kauppaan kului tässä kuussa 313,41 euroa. Luku on todellista pienempi, koska olimme viikon reissussa enkä tietenkään käynyt tällöin kaupassa. Mikäli tuon asian haluaa siis ottaa huomioon, oikeampi summa saattaisi siis olla 417,88 euroa (luku suhteutettuna viikon puuttumiseen). Summa vastaa aika tarkkaan sitä, mitä oletankin kuluttavani ruokakauppaan kuukaudessa. Näinollen projekti ei erityisesti näkynyt loppusummassa. Miehellä sitten menee oletettavasti suunnilleen sama summa ostoksiin. Emme laske taikka tasaa talouden kauppaostoksia mitenkään vaan kaupassa käy se, jonka aikatauluun käynti paremmin sopii.

Kuun tavoite oli siis ostaa kotimaista aina kun se oli mahdollista. Jonkin verran tein valintojakin tähän perustuen, esimerkiksi käytin kahvissa maitoa soijamaiton tilalla tässä kuussa. Suosin myös marjoja tavallista enemmän, koska ne saa kotimaisena. En kuitenkaan alkanut muuttelemaan ruokavaliotani ihmeemmin.

Kuiteista laskettuna alleviivattujen, eli ainakin osin kotimaisten, tuotteiden osuus ostoista on 68/155, eli 44%. Yllättävän paljon valinnoilla pystyy siis halutessaan talvikautenakin suosimaan kotimaista.

Koin kuukauden ehdottomasti hyödyllisenä. Ruoan alkuperää tuli tutkittua ja mietittyä selvästi aiempaa enemmän. Voisin ensi kuussa kuukauden oman projektin lisäksi merkitä kuittiin myös kotimaiset tuotteet, sen verran mielenkiintoista asiaa oli seurata.

Tammikuun ruokamenot

Kuten sanottu, keräilin vertailuarvoksi ruokaostosten kuitit tammikuulta. Tässä on ainoastaan omat kauppaostokseni. Luonnollisesti noin puolet kauppareissuista tekee mies, mutta en ole pyytänyt säästämään kuitteja, koska eipä tuo kuitenkaan asiaa muistaisi. En myöskään pysty vaikuttamaan miehen kauppaostoksiin jatkossakaan, eli mies ei ole mukana näissä teemakuukausissa. Ostaa sitten mitä ostaa. Jonkin verran tuon myös kaupasta miehen pyynnöstä ruokatarpeita, nämä vääristävät kuitteja hieman. Esimerkiksi kanaa en eettisistä syistä osta itselleni ruoaksi, mies kuitenkin kuluttaa kanaa senkin edestä.

Tässä kuussa teemana oli käyttää ensin kaapeista vanhat ruoat pois. Tästä syystä alkukuusta on kaupassa käyty vähemmän. Loppujen lopuksi kaapeissa ei ollutkaan mitään isoa varastoa aineksia poiskulutettavaksi, joten pitkälle ei kaappien sisällöllä päästy.

Kuittien sisältämien ruokaostosten loppusumma on 292,41 euroa. Näiden lisäksi ostin 174 eurolla 20 kg luomupossunlihaa suoraan tuottajalta. Sanomattakin lienee selvää, että tästä erästä riittää hetkeksi. Ostin myös 14 eurolla luomunautaa, 3,5 eurolla ruisleipää, ja 21 eurolla kananmunia, nämä myös Reko-tilaisuudesta. Näiden lisäksi tilasin kuivatuotteita Fitness Firstiltä. Ruokatarvikkeiden osuus laskusta oli 141,8 euroa.

Yhteensä ruokaostoksiin meni tammikuussa osaltani siis peräti 646,71 euroa. Tosin loppukuusta tuli ostettua sekä lihaa, että kuivatuotteita reilu erä varastoon. Tämä siis vääristää merkittävästi loppusummaa. Eipä tässä kahden aikuisen ja yhden leikki-ikäisen taloudessa sentään 1300 euroa kuussa ruokaan käytetä.