Olen flunssan takia kotosalla, mistä syystä kiihtynyt kirjoittelutahti. Pohdiskelin tässä yleisesti kulutustottumuksiani, ja niiden muutosta. Jonkin verran olen saanut jo tapojani muutettua, mutta tekemistä on yhä.
Suurin muutos on jo viime postauksessa mainitsemani kaupoissa kiertelyn lopettaminen. Osin tämä varmasti liittyy ikään ja elämänvaiheeseen, ei kuitenkaan kokonaan. Vielä viitisen vuotta sitten lempipuuhaani ystävien kanssa oli kaupoissa kiertely. Huolimatta siitä tarvitsiko sieltä mitään vai ei. Sanomattakin lienee selvää, että mukaan tarttui kaikenlaista. Joskus toki tarpeellista, usein tarpeetonta. Yhä sorrun kaupoissa kiertelyyn matkoilla, sekä perheen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa tosin perheen aloitteesta.
Suurimpia kompastuskiviäni ostosten suhteen oli kosmetiikka, jota en edes käytä paljoa. Ostin lähinnä mainosten lupauksia ja hyvää mieltä tätä kautta itselleni, huolimatta kotona jo olleesta purkkimerestä.
Kosmetiikan lisäksi ostin myös paljon vaatteita. Vaatteet lähti mukaan pääosin halvoista ketjuliikkeistä. Raivasin kaappiani sitten tiuhaan tahtiin ja syydin epämiellyttäväksi ja kuluneiksi käyneet vaatteet UFF:n laatikoihin. Tällä oikeutin uuden ostelun. En juurikaan miettinyt tuotantotapoja, taikka sitä, miten voisin niitä omalla kulutuksellani muuttaa. Tai sitä, mikä jätevuori tavoillani syntyi, vaikka näennäisesti kierrätinkin huonokuntoiset rätit. Mikäli joku näistä hetken mielijohteesta ostetuista vaatteista hajosi, en edes miettinyt korjaamista. Heitin vaatteen surutta roskiin.
Aiemmin en myöskään osannut ostaa juuri mitään käytettynä. Koin kirpputoreilla kiertelyn turhauttavana, koska harvoin löysin itselle sopivaa ja hyväkuntoista tavaraa. En myöskään tuntunut saavan samaa uuden omistamisen iloa käytetystä. Ostokokemuksesta puuttui myös mukava kiertely valoisassa, kirkkaita värejä täynnä olevassa liikkeessä hyvän musiikin soidessa taustalla. Toisinsanoen nautin juuri siitä ostamiseen kannustavasta, tarkoin suunnitellusta ympäristöstä. Se suorastaan tuntui olevan täynnä lupauksia, joita sitten ostin tavaran kautta.
Vielä kymmenisen vuotta sitten tapanani oli palkita itseni palkkapäivänä kierroksella kaupoissa. Ostin itselleni jotain mukavaa ikäänkuin kiitokseksi tehdystä työstä. Sanomattakin lienee selvää, ettei tavara ollut juuri koskaan tarpeen. Tämän tavan lopetin onneksi jo aikaa sitten. Saatoin myös lohduttaa itseäni ostelulla jos olin surullinen, taikka koin vain kaipaavani piristystä.
Yhä ongelmani ostelun suhteen on impulssiivisuus. Jos keksin tarvitsevani jotain, käyn ostamassa sen. Jälkikäteen tämä tarpeellisuus on usein osoittautunut kovin lyhytaikaiseksi. Jatkossa yritän toteuttaa aikaa sitten kaverilta saamaani vinkkiä: kirjoitan tarvittavan tavaran paperille ja odotan kuukauden. Jos yhä kuukauden jälkeen koen tarvitsevani tavaran, voin ostaa sen.
Nykyään olen oppinut etsimään ensisijasesti tarvitsemani käytettynä. Pyrin ostamaan lapsen vaatteet ja tarvikkeet kirpputorilta. Tämä on helppoa, sillä lapset kasvavat niin nopeasti, että pienimmät koot eivät juuri ehdi edes kulua ennen kuin ne ovat jo pieniä. Osin olen onnistunut ostamaan omat ostoksenikin käytettynä. Tämä vaatii toki enemmän aikaa, mutta samalla tulen harkinneeksi ostopäätöstäni pidempään. Etsin pitkään mustaa nahkalaukkua käytettynä, ja nyt löysin sen. Laukku on hieman kulunut, mutta toisaalta saan sen alkuperäisestä hinnasta neljäsosalla. Ja käyttöikää sillä kuitenkin on yhä vuosia.
Koen tarpeelliseksi käytetyn ostamisen myös siksi, että tällä hetkellä tavaroiden karsiminen ja minimalismi on pinnalla ja käytetylle tavaralle tarvitaan myös ostaja, jotta kierrätys olisi mahdollista. Välillä kun kirpputoreilla tulee tunne, että lähes kaikki ovat valmiit myymään käytettyjä tavaroita, mutta vain harva valmis ostamaan käytettyä. Näin toimin myös itse aiemmin.
Uusin oivallukseni vaatteiden suhteen on ompelijan käyttö. En ennen ole vaivautunut korjauttamaan pikkuvikoja vaatteista. Osin tämä on selittynyt vaatteiden suurella määrällä, korjaamiselle ei yksinkertaisesti tuntunut olevan tarvetta. Jatkossa keskittäessäni vaatteiden oston laadukkaampiin ja myös harvempiin yksilöihin jaksanen myös tarvittaessa muokkauttaa niitä. Etenkin kun löysin ompelijan näinkin läheltä.
Tässä muutama kulutustavan muutos, joista osan olen jo omaksunut, osassa vielä tehtävää. Onko teillä vastaavanlaisia tottumusten muutoksia takana? Taikka vinkkejä miten pyrkiä vielä tehokkaammin kohti ekologisempaa kuluttamista?
Edit: lisätäänpäs tänne loppuun vielä yksi oivallus kuluttamisen suhteen, jonka olen hiljattain tehnyt. Tavaran sijaan ostan nykyään mielummin palveluita ja elämyksiä itselleni. Mielestäni elämässä on kuitenkin syytä olla mukavia, iloa tuottavia asioita, joten ihan askeettiseen elämäntyyliin en ole valmis. Lisäksi palveluita ostaessani tuen kotimaista työllisyyttä. Olen myös havainnut saavani palveluista enemmän iloa kuin tavaroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti