Tammikuun ruokamenot

Kuten sanottu, keräilin vertailuarvoksi ruokaostosten kuitit tammikuulta. Tässä on ainoastaan omat kauppaostokseni. Luonnollisesti noin puolet kauppareissuista tekee mies, mutta en ole pyytänyt säästämään kuitteja, koska eipä tuo kuitenkaan asiaa muistaisi. En myöskään pysty vaikuttamaan miehen kauppaostoksiin jatkossakaan, eli mies ei ole mukana näissä teemakuukausissa. Ostaa sitten mitä ostaa. Jonkin verran tuon myös kaupasta miehen pyynnöstä ruokatarpeita, nämä vääristävät kuitteja hieman. Esimerkiksi kanaa en eettisistä syistä osta itselleni ruoaksi, mies kuitenkin kuluttaa kanaa senkin edestä.

Tässä kuussa teemana oli käyttää ensin kaapeista vanhat ruoat pois. Tästä syystä alkukuusta on kaupassa käyty vähemmän. Loppujen lopuksi kaapeissa ei ollutkaan mitään isoa varastoa aineksia poiskulutettavaksi, joten pitkälle ei kaappien sisällöllä päästy.

Kuittien sisältämien ruokaostosten loppusumma on 292,41 euroa. Näiden lisäksi ostin 174 eurolla 20 kg luomupossunlihaa suoraan tuottajalta. Sanomattakin lienee selvää, että tästä erästä riittää hetkeksi. Ostin myös 14 eurolla luomunautaa, 3,5 eurolla ruisleipää, ja 21 eurolla kananmunia, nämä myös Reko-tilaisuudesta. Näiden lisäksi tilasin kuivatuotteita Fitness Firstiltä. Ruokatarvikkeiden osuus laskusta oli 141,8 euroa.

Yhteensä ruokaostoksiin meni tammikuussa osaltani siis peräti 646,71 euroa. Tosin loppukuusta tuli ostettua sekä lihaa, että kuivatuotteita reilu erä varastoon. Tämä siis vääristää merkittävästi loppusummaa. Eipä tässä kahden aikuisen ja yhden leikki-ikäisen taloudessa sentään 1300 euroa kuussa ruokaan käytetä.

Tammikuun viimeiset poistot

Vielä pari poistoa, ja sitten olisi tammikuun tavaraliikenne raportoitu.

Body Shopin mango kuivaöljy loppui. Ihana tuote kaikilta ominaisuuksiltaan. Ensinnäkin tässä oli aivan ihana mangon tuoksu, mistä syystä sitä teki mieli käyttää kokoajan. Toisekseen koostumus oli mukavan kevyt hiuksillekin käytettynä. Käytin omiin ja taaperon hiuksiin tätä latvojen hoitamiseen ja selvittämiseen. Myös iholla mukavan tuntuista. Ostaisin ehdottomasti uudestaan, ellen olisi päättänyt jatkaa puhtaalla kookosöljyllä.

Myin Cupsolo-laitteen pois. En olisi ostanut itse, saatiin tämä muutama vuosi sitten. Onhan tätä nopea käyttää, mutta tuo kapseleista tulevan roskan määrä on järkyttävä, joten laite sai lähteä. Bonuksena lisää tilaa keittiön kaappiin.

Epäonnistunut DIY ripsivärikokeilu

Lily Lolon ripsiväri loppui. Putkilo kesti käytössä puolisen vuotta. Tämä on omassa käytössäni aikalailla normaali kulumisaika. Pidin tuotteesta muuten, paitsi yhdessä asiassa. Se nimittäin levisi liian herkästi veden kanssa tekemisiin joutuessaan. Muutaman kerran vesisade yllätti, muutaman kerran onnistuin nauramaan ripsivärit poskille. Muuten toimi hyvin, tuuheutti kohtalaisen kivasti, ei varissut ja oli helppo poistaa.

Koska yritän kyseenalaistaa tuoteiden tarpeellisuutta ja korvaamista muilla tavoilla, pohdin ennen uuden ostoa vaihtoehtoja. En halua olla käyttämättä ripsiväriä, siispä se ei ollut vaihtoehto. Googlettelin mahdollisuutta tehdä ripsaria itse. No, muutamassa lähteessä oli tehty ripsiväri hiilestä, kookosöljystä ja mehiläisvahasta. Kotona ei ollut mehiläisvahaa, joten päätin kokeilla kookosöljyllä ja Blascon murentuneella kakkulinerilla.

Tässäpä siis tarvikkeet. Eli kookosöljy, Blascon linerikakku, Lily Lolon tyhjä tuubi ja pieni minigrip-pussi. Kaadoin pussiin osan murusista, perään sen verran kookosöljyä, että sain paksun tahnan aikaiseksi pussiin. Tältä näytti sekoituksen jälkeen:

Tuosta sitten kulma saksilla auki ja pursotus ripsarituubiin. Sanomattakin lienee selvää, ettei sotkuilta vältytty. Onneksi ne oli helppo siivota paperilla. Tämän jälkeen vielä ripsarituubi jääkaappiin jähmettymään.

No, miten kävi? Niinkuin ennustinkin. Aine oli helppo levittää mascaraharjalla, sitä sai jopa kerrostettua jähmettyneenä. Mutta seurauksena oli tunnin päästä pahemman luokan panda-efekti. Onneksi olin osannut ennustaa tämän ja tein kokeiluni visusti neljän seinän sisällä.

Mitä ilmeisimmin mehiläisvaha olisi tässä aika oleellinen juttu. Varmaankin kookosöljyn määrän saisi pitää aika minimissä. Saatan kokeilla joskus uudestaan mikäli ostan mehiläisvahaa perusvoiteen tekoa ajatellen.

Niinpä päädyin Ruohonjuureen ostoksille. Matkaan tarttui seuraavat tuotteet:

Eli Frantsilan hammastahna (6,50 €), Benecos ripsari (9,50 €), sekä Flown mineraalimeikkipuuteri (18,90 €). Hammastahnaa tuli jo testattu, maku oli parempi kuin muistin! Ainoa, mikä tuossa arveluttaa, on ainesosaluettelossa mainittu liitu. Muistelen, että se ollut hyväksi hampaille? Asiaa pitänee selvittää lisää. Mineraalimeikkipuuterin ostin valmiiksi, sillä Lily Lolon puuteri osoittaa loppumisen merkkejä. Ruohonjuuressa ei tule asioitua kovin usein, joten asioita on hyvä ennakoida.

Nämä kolme tuotetta on unohtunut raportoida blogiin. Tilasin siemeniä ja jauhoja nettikaupasta ja samalla tuli ostettua kaksi litran kookosöljypurkkia, sekä pussillinen bentoniittisavea. Jälkimmäisen ostin ensisijaisesti kasvonaamioita ajatellen, välillä tuntuu, että iho kaipaisi puhdistusta. Yhden savinaamion ehdinkin tehdä jo sekoittamalla bentoniittisavea, vettä ja hunajaa. Iho tuntui mukavan pehmeältä tämän jälkeen.

Tavoite kerrallaan

Välillä tuntuu melkein raskaalta yrittää olla tiedostava kuluttaja. Niin monta asiaa tulisi ottaa huomioon ostopäätöstä tehdessä, että ostaminen tuntuu muuttuvan lähes mahdottomaksi. Toki ostamisen tarpeellisuuden puntaroiminen onkin hyvä juttu, kaikkea kuluttamista ei kuitenkaan voi lopettaa.

Kaupassa pitäisi huomioida tuotteen eettisyys, ekologisuus, kotimaisuus, hiilijalanjälki, kulutettut uusiutumattomat luonnonvarat, pakkausmateriaali... Ai niin, ja oikeastaan kaupassakaan ei olisi hyvä asioida, vaan ostaa tuotteet suoraan tuottajalta. 

Hankalaksi siis menee. Usein seison hyllyn edessä miettimässä mistä tinkiä tällä kertaa. Näinollen kehittelin tälle vuodelle uuden projektin. Otan joka kuulle oman tavoitteen johon keskittyä.

Tavoitteita on tullut jo mietittyä. Ainakin kotimaisuus, muovittomuus, lähiruoka, kasvisruoka, vegaanikuukausi, luomukuukausi olisivat mielenkiintoisia teemoja. Tuo vegaanikuukausi tosin saattaa olla hieman liian kunnianhimoinen tavoite, mutta jätetään harkintaan.

Helmikuun tavoitteeksi on valikoitunut kotimaisten tuotteiden suosiminen. Jokainen varmaan onkin kuullut kamppanjalauseen, jonka mukaan Suomeen saataisiin 10 000 uutta vuosityöpaikkaa, mikäli jokainen suomalainen ostaisi 10 eurolla lisää kotimaisia tuotteita taikka palveluita kuukaudessa. Lisäksi viennin heiketessä Venäjän pakotteiden myötä, on tärkeää että joku ostaa tuotteet kaupoista. Tällä voidaan ehkäpä myös vaikuttaa pakotteiden aiheuttamaan tuottajahintojen laskuun.

Kotimaisia tuotteita ostaessa voi myös varmistua siitä, että hikipajoilta vältytään, ja tuottaja on saanut edes kohtalaisen korvauksen tuotteestaan. Samaa takuuta kun ei saa vaikkapa Kiinalaisen tuotteen kanssa. Kotimaisella tuotteella kuljetusmatkat ovat myös lyhyempiä. Tosin vaikkapa kotimaisen kasvihuonekurkun hiilijalanjälki talvella voi silti olla espanjalaisen kaverinsa jälkeä suurempi. Kuten sanottu, aina ei voi voittaa. Ensi kuussa priorisoin kuitenkin ostoni niin, että ostan kotimaista niiden tuotteiden kohdalla, joissa se on mahdollista.

Koska suurin osa ostoista on luonnollisesti ruokaostoksia, aion tänä vuonna kuvata kauppakuitit ja kuun lopuksi tehdä niistä oman kirjoituksen blogiin. Näin saan seurattua tavoitteen etenemistä. Voisin vaikkapa viivata korostustussilla tuotteet, joiden kohdalta tavoite on täyttynyt. Tässä kuussa olen kuvannut myöskin kuitit, joten jonkinlaista vertailupohjaa on tarjolla.

Tavaraliikennettä

Taas voisin listailla hieman tavaraliikennettä. Ensinnäkin loppuneet on:

-Sekä oma Colgaten, että miehen hammastahna. Tilalle koitin katsoa Suomessa valmistettua luonnonkosmetiikkaversiota, jossa olisi fluoria mukana. Vielä ei ole vastaan osunut. Mies osti Pepsodentin, sitä olen nyt käyttänyt. Frantsilan hammastahnaa olen kokeillut kerran aiemmin. Maku ei ihmeemmin miellyttänyt. Ehkä annan sille toisen mahdollisuuden. Jos Frantsila ei nappaa, ostanen Oxygenol-hammastahnaa kotimaisuuden takia.

-Keittiötä siivotessa kului loppuun taas yksi hankaussieni.

-Harsorätti päätyi koiran hampaisiin ja sitä kautta roskiin.

-Saippuapala loppui. Otin kaapista uuden käyttöön. Äkkiä katsomalla kaapista löytyy vielä kaksi saippuaa varastosta.

Nämä kolme kynttilänjalkaa myin pois nettikirppiksellä. Olivat kyllä kivan näköisiä, mutta käyttöön päätyivät noin kerran vuodessa.

Viimeinenkin vaseliinipurkki kului loppuun.

Ja tunnustettakoon, että ostolakkoa on rikottu taas hieman. Joskus puolisen vuotta sitten hajosi vanha blenderi. Se oli halpa ja huono ostos, ei kestänyt kauaa. Käytännössä joutui liian kovalle käytölle ja pyörää pyörittävä muoviosa hioutui sileäksi.

Pitkään pärjäsin ilman. Koska kuitenkin käytän paljon siemeniä ruokavaliossa, ja teen vihersmoothieita, alkoi elämä ilman käydä hankalaksi. Vertailin pitkään eri vaihtoehtoja ja päädyin hakemaan Verkkokaupasta tämän Omniblend V:n. Hintaa laitteella on 250 euroa, mikä on toki enemmän kuin aiemmilla tehosekoittimillani. Jälki on kuitenkin myös aivan toisenlaista. Tällä on tähän mennessä murskannut vaivatta kaiken, mitä sekoittimeen on päätynyt.

Ostin lisäksi kolme lampun kantaa Clas Ohlsonilta. Ne tulivat kasveille tarkoitettuja ESL-lamppuja varten. Olen nimittäin kevään kunniaksi pistänyt pystyyn keittiöön pienen yrttitarhan, sekä kasvattanut vehnänoraita ja herneenversoja. Tähän vuodenaikaan lisävalo vaan on välttämätön.

Clas Ohlsonilta tarttui matkaan myös sormikkaat, joilla älypuhelimen käyttö onnistuu ilman hanskojen poisottamista. Kuulostaa ehkä heräteostokselta, mutta tätäkin on harkittu pitkään. Ulkoilen nimittäin lapsen kanssa paljon ja sormet meinaavat jäätyä kännykkää näprätessä. Ostopaikan olisin toki voinut valita toisin, mutta laiskuus voitti tällä kertaa.

Tavaraliikennettä

Muutama tuote on taas loppunut, ja tulipa yksi ostolakosta huolimatta ostettuakin.

Yksi viimeisistä huulirasvoista kului loppuun. Tämä on miehen apteekista ostama rasva. Ihan hyvä perusrasva käytössä, miellyttävä kevyt tuoksu.

Kangaskassi hajosi. Tämän olisi voinut varmaan korjata, mutta kun laatu oli lähtökohtaisesti huono ja hyviäkin kasseja kaapissa useita, päätyi tämä roskiin.

Käsitiskiaine loppui myös. Tämä on S-Marketista matkaan poimittu Ajax, kun ei ekologisempia vaihtoehtojakaan ollut. Huono koostumus, liian ohutta, mistä syystä kului ennätysnopeasti. Tätä kun lorahtaa pullosta ihan liikaa.

Ja tästä päästäänkin siihen ostolakon rikkovaan ostokseen:

Kävin Punnitse&Säästä-kaupassa. Sieltä löytyi tämä kotimainen ekokäsitiskiaine. Sisältö vaikutti lupaavalta,  tuoksu samaten, ja pullo päätyi matkaan. Hetken kirpaisi rikkoa ostolakko, mutta pakkohan joku tiskiaine oli ostaa. Jos en olisi tätä ostanut, olisi mies tuonut kaipasta sen iänikuisen Fairyn.

Tavaroiden karsimisesta

Olen lueskellut taas paljon blogeja ja juttuja tavaroiden karsimisesta ja organisoimisesta. Viime vuonna raivasin asuntoon melkoisesti tilaa pistämällä kiertoo ison määrän tavaraa. Yhä tavaraa kuitenkin on.

Nyt koitan hahmotella minkä pois myyminen/lahjoittaminen vielä on järkevää. Tilannetta hankaloittaa ei niin minimalistinen puolisoni, joka on mm. ostanut tänne uuden voimapyörän, kun myin omani viime vuonna pois. Mies ei käyttänyt edellistäkään, mutta koki sitten tarpeelliseksi ostaa uuden. Tätä haluaisin luonnollisesti välttää viimeiseen asti, ei ole miltään osin järkevää hävittää tavaraa jota toinen sitten ostaa takaisin.

Aiemmin vein hyvällä omallatunnolla UFF:n ja muiden järjestöjen laatikoihin säännöllisesti kuluneempaa vaatetta, tai sitten ihan vaan vaatetta, johon olin kyllästynyt. Tämän jälkeen ostin tyytyväisenä uutta tilalle. Lisäksi nämä vaatteet olivat ketjuliikkeistä ostettuja, eli huonolaatuisia ja ekologiseti kestämättömällä tavalla tuotettuja. Tämän tyylistä kierrätystä olen huomannut monen harrastavan, kun viedään kierrätykseen edelliset rätit, oikeutetaan uusien osto.

Viime vuonna talouteen tuli edelleen peräti 41 vaatekappaletta. Luku on hämmentävän suuri, eikä missään nimessä tarpeen. Tätä tosin sekottaa se, että iso osa vaatteista tuli lahjoituksena äidiltäni, joka ostelee niitä liikaa, eikä sitten käytä ostamiaan vaatteita. Näidenkin kohdalla voisin jatkossa koittaa kieltäytymistä. Todennäköisesti äitikin sitten ostelee uusia paremmalla mielellä kun saa ostoksiaan tungettua eteenpäin?

Vaatteiden kohdalla olen tullut siihen tulokseen, ettei niistä ole enää syytä karsia. Sen sijaan käytän ostamani vaatteet loppuun ennen uusien hommaamista. Nykyinen vaatevarasto on jo niukka ja mahtuu hyvin kaappiin. Osa vaatteista on toki vähemmän mieluisia, mutta ihan käypiä vaatteita silti. Ei siis mitään syytä kierrättää niitä eteenpäin ja hetken päästä ostaa uusia lisää.

Lisäksi liinavaatteiden kohdalla olen tullut samaan tulokseen. Lakanoita ja pyyhkeitä on hieman ylimääräisiä. Ne ovat kuitenkin kuluvaa tavaraa ja määrä on järkevä säilyttää. Näin vältän uusien oston lähiaikoina. Myös näiden kohdalla olen opetellut loppuun käyttöä. Aiemmin hävitin pyyhkeet, joissa oli kulumisen jälkiä. Nyt aktiivikäytössä on kaksi pyyhettä, joihin on tullut reikä. Muuten pyyhkeet ovat hyvässä kunnossa. Olen opetellut tajuamaan, ettei pyyhkeen käyttöä haittaa, vaikka pyyhkeissä on pikkuvikaa. Lakanoiden kanssa ajattelin koittaa samaa taktiikkaa. Reiät voi parsia, ne eivät käyttöä haittaa.

Vaatteet ja liinavaatteet jäävät tänävuonna siis karsimisen ulkopuolelle. Sen sijaan muun tavaran kohdalla karsimista voi yhä harjoittaa. Voisin käydä läpi jo melko suppean kirjahyllyn, sekä muutamat koristetavarat ja miettiä niistä luopumista. Muutama keittiötarvike on myös harkinnan alla luopumisen suhteen ja lähtenee nettikirppikselle.

Tämä vuosi jäänee siis tavaroiden karsimisen osalta huomattavasti viime vuotta niukemmaksi. Sen sijaan tänä vuonna panostan siihen, etten osta uutta. Opettelen sen sijaan arvostamaan ja hyödyntämään jo olemassa olevaa.