Yleisiä fiiliksiä

Hetkeen ei ole loppunut tuotteita, enkä myöskään ole saanut käytyä kylpyhuonetta taikka keittiötä läpi tavaroiden karsimismielessä aikomuksista huolimatta. Ajattelin tässä kyllä petrata asian suhteen kunhan taas löydän inspistä. Toissapäivänä tosin vein useamman vuoden lainassa olleen kirjan takaisin omistajalleen, joten sen voi laskea poistuneeksi tavaraksi, koska se ei kerran enää taloudessa ole. Nyt kun tavaroita ei juuri ole konkreettisesti lähtenyt, olen kuitenkin pohtinut asioita.

Olen huomioinut tässä sitä, miten hyvin mainonta aivopesee meitä. Erityisen hyvin olen huomannut tämän nyt kosmetiikan osalta, miettiessäni tarpeellista ja tarpeetonta. Lukuunottamatta meikkejä, olen nyt todennut pärjääväni hyvin vähällä määrällä tuotteita. Tarvitsen vain saippuan, kookosöljyn sekä suolan. Muu on oikeastaan turhaa.

Tässä turhuuksia karsiessani tunnen kuitenkin itseni jotenkin epänaisellisemmaksi. En ole värjännyt hiuksia tänä vuonna, vaikka pidän omasta väristä ja juurikasvu jopa näyttää tavallaan kivalta, tunnen jonkinlaista tarvetta värjätä hiukset jotta antaisin huolitellumman kuvan itsestäni. Vielä en kuitenkaan ole värjännyt, ja koitan yhä pysyä tässä. Töissä pidän hiukset kiinni joka tapauksessa, eikä juurikasvu näy kovin pahasti. Olen vuosia koittanut lopettaa värjäämisen. Sorrun aina värjäämään hiukset lopulta koska hiuksiini jää väreistä niiden kuluessa pois poikkeuksetta oranssinpunainen sävy. Nyt on vaan elettävä tämän sävyn kanssa.

Hiukset olen pessyt nyt palasaippualla. Palan käyttö on mielestäni helppoa, eikä lainkaan työlästä kuten pelkäsin. Märkänä hiukset tuntuvat erikoisilta. Hiusten kuivuessa tämä ei enää niin tunnu hiuksia koskiessa. Koska hiuksiin ilmeisesti jää jonkin verran saippuaa, on ne helpompi muotoilla ja myös näyttävät paksummilta. En ole käyttänyt nyt lähes olleenkaan hoitoaineita, välillä suihkutan latvoihin hiuksiin jätettävää suihketta. Latvat kun ovat värjäämisestä johtuen aika kuivat. Hassua kyllä, edelleen tuntuu siltä, että hoitoainetta kuuluu laittaa hiuksiin. Miksi? Ilmeisesti koska olen aina laittanut, ja mainoksissa sekä naistenlehdissä näin sanotaan.

Kasvot olen pessyt nyt hieromalla niihin ensin kookosöljyä, jonka jälkeen saippuoin käteni oliiviöljysaippualla ja pesen öljyn pois. Tämän jälkeen laitan tarvittaessa kookosöljyä taikka kasvorasvaa hieman iholle. Hassua kyllä, ihoni on ollut paremmassa kunnossa, eikä finnejä ole lainkaan niin paljon kuin ennen. Osin tämä voi johtua siitä, että käytän nyt mineraalimeikkipohjaa, enkä sitä Lumenen sävyttävää päivävoidetta. Joka tapauksessa huolimatta etukäteispeloista, ei iho ole mennyt huonoon kuntoon kookosöljyn käytöllä, päinvastoin.  En ole käyttänyt nyt lainkaan kasvovettä, enkä myöskään käytä silmänympärysvoidetta. Näytän silti yhä ikäiseltäni, eivätkä rypyt ole lisääntyneet toisin kuin mainoksissa ja naistenlehdissä varoitellaan.

Deodorantin olen tosiaan korvannut kookosöljyn ja suolan seoksella. Eilen lähtiessäni ravintolaan laitoin kuitenkin deodoranttia. Miksikö? Koska tuntuu jotenkin hippeilyltä olla käyttämättä deodoranttia. Melko huvittavaa, mutta tämä oli tosiaan se syy. Korvikedeodoranttini kun pitää ihan yhtä hyvin kuin kaupan deotkin, ei kirvele, ei kutita.

Kuten näistä esimerkeistä huomaa, olen antanut aivopestä itseni melkoisen huolella. Olen lukenut vuosia orjallisesti naistenlehtiä, käyttänyt tuotteita, koska niitä kuuluu käyttää. Ja yhä, nyt jo tajutessani tämän asian typeryyden, tekee mieli palata vanhoihin tapoihin. Syy on ilmeisesti siinä, että ostaessani tuotteen, ostan mainoksen lupauksen siitä, että muutun mainoksessa luvatulla tapaa jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Tai naisellisemmaksi, paremman näköiseksi, mitä ikinä. Toisaalta taas miellän nämä tuotteet sivuttavat henkilöt ilmeisesti jotenkin hippihenkisiksi ja sen näköisiksi ihmisiksi, mikä taas ei ole minua.  En tiedä kuvittelenko todella, että käyttämällä tai olemalla käyttämättä deodoranttia ulkonäköni muuttuu jotenkin? Ilmeisesti.

Kirjoittamalla nämä asiat ylös, tuntuu ajatukset entistäkin huvittavimmilta. Ja siltikin, näin minä ilmeisesti ajattelen. No, kiitos alkuvuoden päätöksen, olen vihdoin sentään hieman alkanut pohtimaan näitä asioita. Se on jo iso askel eteenpäin.